Vesimies 20.1.–19.2. Haluat saattaa yhden asian loppuun asti. Sinulla on tämä viikko vielä aikaa, mutta mitä nopeammin toimit, sen parempi itsellesi.
Ai voiko horoskooppi olla yhtään todenmukasempi ?
Nyt on nää pari päivää menny tosi nopeesti stressaillessa ja kavereitten kanssa. Oon ollu nyt joka päivä reetan kans täl viikolla ! En tuu pärjää heinäkuuta ku se ei oo täällä ): Maanantaina olin reetan ja tiinan kanssa. Ne oli tehny mutakakkuu ja soitti et haluisinks olla niitten kanssa, joten mä melkeinpä juoksin samantie reetalle fägäilemään:p Kateltiin kuvia ja muisteltiin menneitä. Lopulta lähettii reetan kanssa saattaa tiinaa ja oltiin varmaan tosi kaunista kateltavaa ku vaan laulettiin jotain ihan ikivanhoja iskelmäkappaleita siellä.
Eilen ku olin koulussa sain tietää ehkä hirveimpii uutisii ikinä ! Ei se ois saanu vaikuttaa muhun sellain, mut mä oikeesti itkin koulussa kaikkien eessä. Hävettääkö vai hävettääkö :D Noei, kaikil tulee huonoi päivii. Joillaki vähän useemmin mut kuitenkin. Nyt mua pelottaa älyttömästi ja vähän ärsyttääki, mut ei voi mitään. Mut onneks mul on ystävii jotka auttaa, piristää, kiusaa ja yrittää tsempata mua etenemää tän asian kanssa.
Koulun jälkeen menin ninnun kanssa kaupungille ja sitten siivoilemaan mun siskolle.
Näin täällä tänää. En oikeesti tajuu kuinka joku voi tehä tollasta. Tän hetkisten tietojen mukaan en tunne ku pelkästään nimeltä haavoittuneita, kuolleet tiesin ja ampuja oli perhetuttu, josta ei voinu olettaa et se tekis jotain niin kauheeta. En käsitä miten täällä voi tapahtua jotain tollasta. Oon aina eläny siinä uskossa et hyvinkää olis edes jotenkin turvallinen kaupunki, mutta ei. Onhan täällä ennenki käyny ton tapasta, mut ei kukaan voinu uskoo et nyt uudestaan. Mun isosiskon ja sen poikaystävän piti mennä viime yönä medariin eli siihen baariin, jota päin ammuttiin. En voi lopettaa miettimistä että entä jos ne oliski mennyt, entä jos niitä olis ammutta, entä jos joku kenet tunnen hyvin, olis ollut uhrina. Ja entä jos olis tapahtunu jotain tutuille eikä pelkästään sellasille joiden nimet vaan tiesin tai et olin pari kertaa törmänny niihin, miten elämää pystyy jatkaa ? Miljoona kysymystä mitä tiiän et mun on ihan turha niitä miettiä, koska onneks siel toivottavasti ei ollut ketään kenet oisin tuntenu hyvin. Toi on sellanen juttu, johon en oikeestaan osaa sanoa mitään muuta ku otan osaa uhrien omaisille, kaikille jotka tunsi jonku heistä ja kaikkea mahollista ♥
just so you know, halusin laittaa ton kuvan, koska paikassa jossa ammuttiin lentää tosi usein hirvee lauma mustia, pelottavia lintuja.
Tää koko viikonloppu on ollu hirveetä häsläystä nytten.
Eilen kerkes tapahtuu kaikkea, mitä ei toivottavasti tapahdu enään uudestaan. Olin jumbossa, auto meni rikki, olin mun siskon luona, olin auttamas soittaa ambulanssii, juttelin ambulanssimiehille ja autoin niitä,olin todellinen vauva- & lapsikuiskaaja, lirkuttelin vauvan kanssa ambulanssimiehille, lopulta lähin yömyöhään vauvan kanssa kotiin. Myös huomasin kuinka hyvin osaan pysyy rauhallisena suht vakavas tilanteessa
ja tajuta mitä teen ja mitä en. Tai jos se johtu vaan siitä että
pakon edessä jouduin olemaan sellanen, ni selviydyin hyvin !
Tänään mulla onki menny koko päivä vauvan kanssa ja joskus kohta saan kaks lasta lisää hoidettavaks. Mut eipä mitään, mulla on ollut hauskaa ja vauva on älysulonen ni en kyllä valita !
Sitten lähen viemään vauvan takasin kotiin ja sitten meillä on siel euroviisujen kisakatsomo. Saa nähä mitä siitäkin tulee, mutta kerronpa sitten. Oon ihan varma että saksa voittaa :p
Oon synnynäinen koiranulkoiluttaja ♥ not. En oo ollenkaa eläinihminen, joten toi on aika erikoista et suostuin ulkoiluttaa jotain muuta koiraa ku mun veljen kahta saksanpaimenta. Oltiin siis kaupungilla reetan ninnun ja juuson kanssa, vaik ekaks kyl käytiin ulkona ton koiran kanssa jota reetta käy aina maanantaisin ulkoiluttamas. Kuvii mul on aika paljon mut ei mitään edustuskelposia joten saatte tyytyy noihin:p Meillä oli tosi kivaa ja en voi oottaa tulevaa kesää noiden retujen kanssa ♥
Ei käyny suomella kauheen hyvin eilen euroviisuissa, mut sen mä vaan sanon että saksa voittaa ! Huhhuh rakastuin :p noei. Saksa, venäjä ja kreikka on ainoot jotka muistan ny enää kunnolla, koska saksas oli hyvännäkönen mies ja se laulo hyvin, venäjällä oli ne ihme mummelit ja kreikal oli ihan äly nätti nainen laulamassa ! Kade :D
Oon ollu tänään ihan ylireipas. Aamulla heräsin jo viideltä ku huone oli valosa. Sitten kävin lenkille vähän tuhoomassa mun jalkoja lisää ja sitte valmistauduin pari tuntii. Lähettiin polkee assalle joskus vähän yli kymmenen, koska mentiin kuviksen ryhmän kanssa kiasmaan. Sen jälkeen saatiin jäädä stadiin kiertelee ja kotiin sai lähtee millo halus. Olin stadissa veeran ja johannan kanssa. Käytiin ostaa vuoden ekat kioskijädet ja kierreltiin kaupoissa. Matkalla takas mä jäin hoitamaan vauvaa ja veera ja johanna jatko matkaa kotiin. Olin hoitamassa vauvaa koko illan ja ysin aikaan pyöräilin assalta himaan. Sen jälkeen oon vaan lagittanu koneella ja nyt kattelen bonesia. Kunpa saisin jo kuudennen tuotantokauden itelleni ! Can't wait :p
Noniin. Varotan nyt heti alkuun, että jos ei kiinnosta mun säälittävyys, ujous ja ongelmat yhtä henkilöä kohtaan, todella ylipitkä juttu mun yläasteesta ja mitä siihen aikaan on tapahtunut tai weheartit kuvapläjäys, skippaileppa tää postaus ihan rauhassa. (:
Mun yläaste on ollut kivaa. Ku olin seiskalla, mun isosisko ja sen ystävät joita mäki tunsin, oli samassa koulussa ja ne oli mukavia. Seiska oli parasta sekä kaikista pinnallisint aikaa ikinä. Silloin ei luokas viel tunnettu kunnolla, joten ei ollut mitään vihaakaan. Tauoilla oltiin isoissa ryhmissä, joista puoliakaan ei siedetty tai tunnettu kunnolla. Kuhan vaan ei ollut yksin. Kasilla sitten vähän oltiin jo tutustuttu ja porukat pieneni. Luokassa alko tulla kränää, jakautumista ja epäonnistuneita suhteita. Oon huomannut meijjän koulussa nyt kasiluokkalaisilla saman jutun, viime vuonna kaikki oli yhessä klimpissä sekasin ja nyt ne on pienemmissä ryhmissä. Ekaks kerron tyypistä, joka on tehnyt mun yläasteesta ihanaa vain pelkästään olemalla siellä.
Melkein 3 vuotta. Oikeesti kolme vitun vuotta mä oon odottanut mutta ei. Kai pikku hiljaa pitää alkaa unohtamaan, koska koulu loppuu tasan kahen viikon päästä ja sitten en enään luultavasti tuu näkee koko tyyppiä. Enkä enään jaksa olla se, jota ihmiset pitää hirveenä pyörittelijänä ja ne miettii et miksen osaa valita. Totuus on se, että tääl on tasan 1 ihminen kenet oikeesti haluun.
Kaikki alkoi siitä, kun olin 7lk. bilsan tunnilla. Istuin ikkunan vieressä, siinä on sellanen sisäpiha ja sieltä ikkunat käytävälle. Kattelin siinä sitte sinne käytävälle ja tää tyyppi, jota olin jo pari kuukautta kattelu ni käveli siitä ohi kavereittensa kanssa, katto mua ja hymyili mulle. Siitä hetkestä asti oon ollu ihan myyty. Toi saattaa kuulostaa tosi tyhmältä, mut kuitenkin en vaan pääse yli. Se on jotenkin niin ihana. Ja onhan täs yläasteen aikana ollu muitakin, joitain vähän vakavampia ja niitä ei niin vakavia 'suhteita' ja ihmisiä joista oon pitäny tosi paljon ja osasta pidän vielki, mut kuitenkin toi koulussa oleva on se joka on pysynyt koko ajan.
Ja haluutteko kuulla sen säälittävimmän kohan ? En oo ikinä, never ever, jutellut sille. En ikinä. Uskon, tai ainaki toivon, et mä en oo ainoo kenellä on tällänen ongelma, joten jotkut ehkä tietää tän tunteen. Mua pelottaa mitä tapahtuu sitten kahen viikon päästä. Pystynkö mä unohtaa sen, näänkö sitä enään koskaan ja pystynkö ylipäätänsä keskittyy kehenkään toiseen kunnolla. Aina, jos mulla on ollut joku, en oo pystyny elää siinä tilanteessa niin miten lopulta oisin halunnut, koska tää eräs on koko ajan mielessä, enkä uskalla alottaa mitään vakavaa, jos vaikka joskus kävisi sellanen juttu että tää tyyppi tekeeki alotteen. Tuntuu tyhmältä oottaa tollasta koska se ei tuu tapahtumaan ikinä. Oon ilonen että se ei oo mikään koulun suosituin tai mikään yliäänekäs kusipää, mutta silti se vois vähän tsempata. Lomat on tuskaa. Kahtena kesälomana uskottelin itelleni että en mä siitä tykkää ja oon päässyt yli, mut heti ku koulut alkoi ja näin sen, ni tajusin että turha mun on valehdella itelleni. Mulla on kaks vaihtoehtoa, joko kerätä helvetisti rohkeutta ja mennä juttelemaan tai sitten vaan unohtaa. Kumpi kuulostaa paremmalta ? Loppujen lopuks enhän mä edes tiedä mitä mieltä se on musta. Fuck.
Kasiluokka oli osittain täydellistä. Luokassa ei ollut vielä niin paljon vihaa ja idiootteja silloin. Tutustuin yhteen mun parhaimmist ystävistä sellain paremmin. Ennen sitä mä menetin yhden kaverin, koska olin muka samaa mieltä ku mun muut ystävät. Ja nyt mua ärsyttää, olin sen tytön kanssa jo 8 vuotta samalla luokalla ja hyvä ystävä, mutta sitten ku muut ei enään jaksanu sitä ni ajattelin että en mäkään jaksa. En tiiä ajattelinko oikeesti niin vai uskottelinko niin vaan itelleni. Mutta kuitenkin, se oli aina koulussa mun kanssa seiskalla ja vähän kasillakin. Oli kivaa ku tiesin että siel on joku, kenen luokse voin aina palata eikä se tuomitsis. Mutta nyt se on myöhästä, se meinaan muutti tonne yli 400 kilometrin päähän eikä jutella enään ollenkaan.
Kasiluokan aikana menetin myös yhen mun tosi hyvän ystävän. Pojan, joka on mua vuotta nuorempi. Oon tuntenu sen jo jotain 5 vuotta ehkä ja sitten parin muuttujan avulla me ollaan nykyään ku ei oltais koskaan tunnettukkaan. Aina ku nään sen koulus eli aika usein, tuntuu et voisin vaan alkaa huutaa sille ja haukkuu se pystyyn. En sen takia että mä vihaisin sitä, vaan sen takia mitä se teki ja mitä ei tehnyt ja koska mulla on ikävä sitä. Ja paras juttu täs on, että se ei kiinnosta sitä pätkääkään. Tai ainakin tosi hyvin se peittää sen. Täs ei ollut mitään ihastumista mukana, se oli mulle ku pikkuveli jota mä en koskaan oo saanu. Ja tää tyyppi ties sen ihan hyvin. Mut oon päässy jo yli, ehkä.
Kasiluokka ei kuitenkaan pelkästään ollut pelkkää angsti aikaa. Sain uusii ystäviä, tutustuin paremmin toisiin ja muutenki oli kivaa koulussa. Välillä oli ihan hirveetä mutta yleensä oli tosi kivaa. Kasiluokan syksyn liikuin melko samas porukassa niiku aina, mutta sit keväällä ku tutustuin paremmin tyyppiin joka nykyään yks mun parhaimmist kavereista ni olin sitten sen ja sen yhden kaverin kanssa. Ja se oli jotain niin kivaa aikaa ! Ne on niitä hetkiä jotka ottaisin mielelläni takasin. Sillon kaikki oli viel jotenki niin selvää ja helppoa. Mä olin erilainen sillo. Olin paljon ilosempi ja sosiaalisempi. Tein mitä toiset halus mun tekevän enkä uskaltanu olla oma itteni. Mulle on sanottu et oon muuttunu ja tavallaan tiesin sen, mut kuitenki oli helpompi ymmärtää se ku joku sano sen mulle.
Mut miks muutuin ja miten, siihen on monta vastausta joita en tiiä, mut ainaki nää tiiän : ihmiset, jamboree, muistot ja ikävä. Mä luulen että eniten tähän on vaikuttanut jamboree. Vietin kaks mun elämän parhainta viikkoa jonku vähän yli 30 suomalaisen kanssa samassa savussa ja sitten vähän yli viikon reilusti yli 40000 muun partiolaisen kanssa ympäri maailmaa. Sain uusia mahtavia suomalaisia sekä ulkomaalasia ystäviä joiden kanssa mä vieläkin juttelen aina ku mahdollista, ja kyllä sielt löytyi muitakin ku vaan ystäviä mutta ei siitä enempää. Jamboree oli sellanen kokemus, mitä kukaan ei voi ymmärtää ellei oo ite sitä kokenut. Se aika siellä oli tosi hektistä ja unohtumatonta. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Tää liian aikasin. Kaks vikaa päivää ku piti kiertää ympäri leirialuetta hyvästelemässä kaikki uudet ystävät oli ihan hirveetä. En varmaan ikinä oo itkeny niin vähän ajan sisällä niin paljon. Tai hyvästelly tosi nopeesti tärkeiks tulleita ihmisiä niin aikasin. Jo pelkästään suomalaisten kanssa itkettiin laivalla ja bussissa koska ei haluttu jättää toisiimme, ni voitte vaan kuvitella millasta oli jättää ne ulkomaalaset ! Oltiin ihan vika savu siellä meijjän leirialueella ja nähtiin se paikka ihan tyhjänä ja se oli hirveetä. Oli kauheeta miettii et jotkut on jo kotimatkalla ja niitä ei nää enään ikinä. Ja että se oli nyt siinä, enään meillä oli edessä pitkä bussimatka tuhkolmaan ja siellä kierreltiin päivä ja sitten laivalla suomeen ja aamulla alkoi matka kotiin. Ja elämän jatkaminen oli kauheeta. Oli kauheen hiljasta, tyhjää ja yksinäistä. Ei enään ollu ympärillä sitä rymyävää ihmisjoukkoa, kymmeniä ehkäpä satoja brittien aika rumia kuviotelttoja tai muitakaan telttoja, ällöttäviä pikkusii madon tyylisii ötököitä jotka pisti, loputtomia suihku- ja vessajonoja. Tai sitä tunnetta ku oli siellä, yks niistä 40000 jotka on vihdoinki päässy sinne, mitä monet partiolaiset odottaa. Kaikkiaan jamboree maksoi vähän alle 2000, ja se oli kyllä sen arvosta ! Kotiin tullessa tukijoukko pieneni huimasti, sillä nyt nään säännöllisesti jamboreelta vaan mun siskoa, minkaa joka johtaa mun kanssa ja yhtä meidän leirilippukunnanjohtajaa. Sekä yhtä toista meidän lippukunnassa olevaa johtajaa joka oli siellä eri paikassa ku mä.
Tosta edellisestä pätkästä tuli pitkä, joten tiivistän nää loput jutut. Jamboreen jälkeen menin ysille ja ysin alku meni multa ihan ohi, elin vieläkin ihan jamboree ajassa ja mulla oli ihan kamala ikävä kaikkia. Sitten olin kroatiassa ja siellä tapasin taas lisää ihmisiä ja yllätysyllätys, taas piti hyvästellä ne. Mutta tällä kertaa tiedettiin että me tavataan vielä joten se ei sinäänsä ollut niin kauheeta.
Ysin syksy oli tosi kivaa aikaa, olin vieläkin koulussa saman kanssa jonka kaa kasin keväällä ja luulin että se kestää koko ysin ja että ysist tulis meille parasta aikaa ikinä yläasteella. Tutustuin seiskaluokkalaisiin ja muutenki aloin pikkuhiljaa normalisoitumaan ja uskomaan et kaikki viel selkeentyy ja olin varma että kyl mä pärjään, mutta sit joulun jälkeen kaikki muuttui. Koulussa oli erilaista, en enään ollut sen kanssa jonka kaa olin viettäny jo viimesen vuoden, vaan olin mun vanhojan ystävien kanssa. Tuntu et kaikki kasaantuu päälle ja olin valmis luovuttamaan, mutta sit kaikkien avulla mä selvisin. Mutta sit taas muuttu :D Tänne tuli lätkän pelaajia jenkeistä ja tutustuin siihen yhteen ja ei me yhessä oltu mutta ei me nyt pelkästään ystäviäkään oltu. Ja sitten sen piti lähteä kotiin ja kaikki varmaan osaa arvata mitä tapahtu, joten en ala sitä kertomaan. Pari viikkoa niiden lähdöstä tuli kroatialaiset suomeen ja siellä oli kaikkee draamaa ja ylisulosia pareja. Ja sitten se yks, joka nyt muka rakastu muhun ni oli muuttunut ihan älyttömästi ja oli niin söpö. Mutta kerranki olin viisas ja pidin etäisyyttä siihen, koska en ois enään kestäny kolmatta kertaa melkei puolen vuoden sisällä hyvästellä jotain josta mä tykkäisin ihan liikaa. Mutta onneks noi molemmat kerrat oli sellassia, että reetta oli aina mukana kaikkialla, joten siihen aikoihin reetta oli mun tuki ja turva. Se on aina ollut ja tulee aina olemaan ♥
Ysin kevät on mennyt tosi nopeesti ja multa ihan ohi. Koulujutut on alkanu selkiintyy ja enään ei oo niin hirveetä draamaa onneks. Nyt vaan odotan kesää ja että saan tietää mihin kouluun pääsen ja sit voin vasta rauhottuu. Katoin tänänä high school musical 3, ja voi että mua itketti ! Tajusin että kohta toi on kaikilla ysiluokkalaisilla edessä että ihmiset lähtee eri suuntiin ja aikuistuu. Ite en todellakaan oo siihen valmis ja en haluu lähtee tosta koulusta pois. Mun oli pakko kirjottaa tää juttu selvittääkseni mun pään ja nyt voin rauhassa nauttii viimisistä koulupäivistä ja stressata meidän ilmasutaidon esitystä joka on torstaina. Ja se on vielä ihan kesken. Toivottavasti joku sentään jakso lukea tän. Lupaan ettei tuu näin pitkää postausta enään ainakaan vähään aikaan ! :D Ja ohan tää aika tällänen ' aika kultaa muistot ' -postaus, mutta ei voi mitään. Oon ilonen että sain tän vihdoinkin valmiiks. Nyt lähen mun veljien kanssa frisbeegolfaamaan ja sitten grillaillaan. Ja huomenna mennään ison porukan kanssa korkeesaareen (:
Meil oli keskiviikkona ysien juhlalounas ja sen jälkeen sellasseet pikku tanssit. Keskiviikko aamu meni stressaillessa ja juoksennelles ympäri kämppää, mut sitten ku mentiin reetan ja johannan kans veeralle valmistautuu ihan lopullisesti. Siel me sit jännitettiin ja kirottiin yhessä kaikki mahdollinen maasta taivaisiin. Mä ite olin sinäänsä jo kokonaan valmis, joten mä vaan ompelin mekkoa ja kiharsin reetan ja veeran hiuksia.
Lopulta sitten selvittiin koululle vähän myöhässä ja me veeran ja johannan kanssa myöhästyttiin tunnilta. Siitä sit melkeinpä suoraan lähettiin syömään muiden ysien kanssa ruokalaan pahaa ruokaa joidenki seiskaluokkalaisten tarjoillessa.
Ruuan jälkeen oli yks tunti jolla katottiin jotain ihme leffaa, vaikka mulla ja veeralla meni puolet siitä tunnista siihen ku juoksenneltiin ympäri koulua kanslian ja mun kaapin välillä, koska aamulla mä hävitin mun avaimet ku kaivoin hiuslakkaa veeran laukusta.
Tunnin jälkeen alko tanssit liikkahallissa jossa oli koko koulu yleisönä.
Minä ja johanna myöhästyttiin teinipeilikuvien takia parien laitosta ja koska meijjän koulun ysi pojat on säälittäviä, ni poikia oli vähän tanssimassa, joten siellä oli jotain 3 tyttö paria ja sitten minä ja johanna. Tansseja yhteensä oli 4, lava jive valssi yhteistanssi ja valssi, johon sai hakea ihan kenet vaan pariks. Meil oli vähän lava jive hakusessa johannan kans, mut kyl me siit hienosti suoriuduttiin. Ja tanssijoita oli paljon ni ei kukaan kai meitä ees nähny, toivottavasti. Valssi taas meni loistavasti ja nii myös se yhteistanssi. Vikassa valssissa mulla oli tosi kiva pari joka osas tanssia ihan hyvin ja oli täydellisen pitkä pari ja vaikka mitä muuta, mut se nyt saa jäädä nimettömäks (:
ai hei osaan melkein seistä :D
Tanssien jälkeen oli bändin keikka ja sitten päästiin kotiin. Onneks lopulta mun avaimet löyty veeran laukusta, thank god ! Kokonaisuudes koko koulupäivä oli tosi kiva, vaikka vähän ehkä petyin ku eräät ei tullu tanssimaan. Ja muutenki ehkä ootin tost päiväst vähän enemmän, mut ei se kuitenkaan ois paremmin voinu mennä ! Paitsi mun mekon osalta. Tilasin 2 mekkoa joista oisin kattonu kumpi on parempi ja oisin sen sitten laittanu päälle, mutta ei ne sitten tullutkaan, joten laitoin sitte mun rippimekon, josta on tullu mulle liian iso ! Se on oikeesti aivan yli-iso. Mä jouduin aamulla vähän kaventaa sitä, mutta sit päivän mittaan ne ompeleet löysty ja tanssiessa mult sitten mekko valu koko ajan. Mutta ei voi mitään, vikan valssin pari ainaki tykkäs.
ja tää neitokainen melkein halus samaan kuvaan. kiitti muswu, mäki tykkään susta ♥
Koulun jälkeen lähin melkein heti prismaan mun siskojen, juuson ja vauvan kanssa ja sieltä sitten mentiin mun siskon luokse leipomaan lauantaina olevia vauvan ristiäisiä varten.
Oli tosi kivaa ku eipä meillä oo ollut pitkään aikaan viettää aikaa yhessä ihan kunnolla sellain, että vois oikeesti vaan jutella ja vaihdella kuulumisii ihan ajan kanssa. Sen viiden tunnin aikana kerittiin juoruta, syödä liikaa, nauttii auringosta ja ottaa aurinkoa, ihastella vauvaa vuorotellen ja leipoo ylisöpöjä cookiepopseja, marenkijuttuja, keksejä ja aleksanterileivoksia. Ja kaikissa tietysti oli jotain vaaleenpunasta :p
Illalla ku tulin sieltä kotiin ni olin reetan, tiinan ja johannan kanssa. Pelailtiin big brother-pelii, syötiin ja muuten vaan pidettiin kivaa. Mentiin sit nukkumaan joskus kolmen aikaan yöllä ja mä jouduin jo heräämään ysiltä ku piti tulla kotiin. Oli tosi mukavaa ku muut jäi sinne tuhisemaan:p Noi kuvat nyt on vähän tollasia, olis paljon enemmän mutta ne ei oo kauheen julkasukelposia tyhmyyden, liian vähäisten vaatteitten tai keharisuuden takia. Ja videotkin saa jäädä ihan piiloon :D
:D:D
Mul on jotenki sellanen olo et ihmiset haluu et muutun. Niiku ulkoisesti sekä sisäsesti.
Mun pari ystävää huomauttelee ihan koko ajan, toivottavasti vitsillä, siitä että ei mulla mitään lihaksia voi olla ja koko ajan nappailee musta muka vahingossa kiinni. Miksei kukaan vaan voi ymmärtää et kaikki ei kestä sellasta ?
Mutta jooo, se siitä aiheesta. Lähen nyt saunaan ja sitten varmaanki nukkumaan. (: Vihdoinkin ihan vapaa lauantai tiedossa, viimeks tällänen oli 62 päivää sitten.
Huomisen ajattelin pyhittää sängylle, koneelle & gleelle ♥
Heippa (: Kirjotin pitkän pätkän keskiviikkona olleesta ysien juhlalounaasta, mut se jäi tosi kuvattomaks ni julkasen sen sitten ku saan kuvia. (: Nyt oli vaan pakko saada jotain kirjotettua ku en sitä voinut julkasta, joten sori tälläi weheartit reverie-postaus.
Ääk, se soveltuvuuskoe meni tosi hyvin ! Jännittäminen loppu heti ku pääsin sinne kouluun sisälle ku näin et oon oikeessa paikassa ja that's it. Sain myös paljon uusii tuttuja ja muutenkin oli tosi kivaa. Päivä alko parin tunnin kirjasil tehtävil jotka oli tosi kivoja vaikka kyl aika haastavia. Pisteytys niis meni 1-5 ja sain melkein jokasesta 4, ja oon niin ylpee ! Jopa matikan tehtävistäki sain 4 !
Kirjalliset loppu joskus ennen yhtätoista ja sit sen jälkeen pääsin melkein heti psykologille, jonka jälkeen venailtiin että alkaa opettajan haastattelu. Mä olin niin onnekas et mulla se alko jo 13:00, joten ei mun ku puoltoist tuntii tarvinnu odottaa. Taino sen piti alkaa tasan yks, mut se opettaja oli vähän aikataulus myöhässä joten lopulta pääsin sinne varttii yli. Mut ei se mitään, mulla oli hauskaa seuraa ni en ees huomannu et meni yli. Nyt on kauheen sekava fiilis ku sinäänsä haluun sinne, mut sinäänsä en. Toisin sanoen mua ei haittaa vaikken pääsiskään sinne mut ei mua myöskään haittaa vaikka pääsisinki, vaik kylhän lukio vähän houkuttelis ku siel olis tuttuja.
Sen jälkeen mua tultiin hakemaan ja menin siivoilemaan mun siskolle ja ihastelemaan vauvaa :p
Kaiken kaikkiaan tänään oli mahtava päivä, tosin aamu ei ollut mikään ihanin, mut onneks se meni siit sitte hyvin (:
Huomenna pitäis jaksaa mennä kouluun, skippaan kemian tunnit ku en millään haluu mennä tekee mitään paperia sinne. No thanks ! Sitte koulun jälkeen meen ehkä stadiin. Saa nähä. Tai sit tuun himaan pakkailee ja nukkumaan, koska lauantaina ois lähtö keravalle vahtii vauvaa ! Ja sielt sitte sunnuntaina pois ku meil on isot juhlat mummolle suvun kesken (:
Sielt messuilta missä oltiin pari viikkoo sitten ni sai ilmatteeks teettää omalla kuvalla jonkun jutun, joten päätettiin sitte tehä äitille muki. Toi kuva on ihan hirvee, näyttää et mun pää on miljoona kertaa isompi ku outin ja maijan pää. Livenä se ei näytä tolta :D Mut minkäs teet ku oot niin pretty.
Äitsy on varmaan tosi ylpee ihanista tyttäristään !
oh god, huomenna olis se soveltavuuskoe, enkä todellakaan uskalla mennä sinne.En haluu oikeesti. Oon laskenu jo aamusta asti tunteja siihen ja sekoon ihan kohta. Teen mitä vaan et saisin jäädä kotiin. Mul on nyt reilu viikko ollu pinna ihan kireellä ku on hirvee stressi, ja tänään mun piti päästä yhdestä stressin aiheesta yli, mut ei. Eli mun piti pitää tänään kirjaesitelmä mutta se mun ope unohti ni en sit vaivautunut muistuttamaan, pahiz. Oon tääl nyt koko illan hermoillu huomista ja yrittäny ees vähän rauhottua, mut eipä se onnistu. Jotenki kaikki nyt tulee niskaan ja muutenkin asdfghjklöä. En ees tiiä haluunko sinne kouluun. Mul on miljoona eri tulevaisuuden suunnitelmaa ja haluisin et ne kaikki toteutuu, mut mulla ei vaan oo aikaa eikä rahaa toteuttaa niitä kaikkia.
Ja heeei sain kesätöitä (: Taino en sinäänsä mut kuitenkin sain. Meen pari kertaa viikossa hoitaa mun siskon vauvaa ku ne käy treenaamassa ja sitten se huipentuu ku ne menee tukholman puolmaratoniin ja mä pääsen sinne lastenhoitajaks mukaan.
Okei, too much information again, mut päätin et annan joittenki nyt olla, sillä en jaksa enää yrittää olla ystävä
niille jotka ei oikeesti haluu. Tai mistä mä tiedän että haluuko ne vai
ei, jotkut vaan ei oikein osaa näyttää sitä. Ja joillekki seura kelpaa vaan ku ei oo muita. Mut no can do. Rasittavaa ku ihmiset on
nykyään niin sellassia ettei mistään voi puhua suoraan. ja kyllä, myös mä. Mietittiin mun kaverin kans et mun pitää hankkii ittelleni mies ni mul olis joku joka luultavasti ehkä haluis olla mun kans eikä feidais mua jätkien takia. Mut voi senku näkis :D Ihmisil on huonoi päivii mut joillaki näyttää olevan aina. Varsinki mulla, saan kaikki koko ajan vaan suuttumaan mulle, lovely. ♥ Miksei voi olla ihan selkeetä et mitä pitää tehdä ja mitä ei ? Mutta se ois niiku goodbye kehat !
